mun kengänpohjien mukana kulkeutuu sun eteismatolle salaisuuksia
pieniä rakkaita
joita kuiskuttelen korvaan yön pikkutunneilla
niitä
joista sydän värähtää
vaikka sun seurassa värähtää
vähemmästäkin
sä katsot mua juuri sillä tavalla jolla jokainen itseään toivoo katsottavan
ja sanot rakastavasi joka ikistä kohtaa
kyllä mä uskon
ei kukaan muu ole tuollatavalla
kantanut vessaan pesemään hampaita
tai koskenut niin
että jokaikinen ihokarva nousee pystyyn
ja samaan aikaan kutittaa
huulilla koskee solisluita
korvanlehtiä
näkee syvemmälle kuin silmä kantaakaan
yön pikkutunneilla kaivelen salaisuuksia kengänpohjasta
ja ojennan eteeni
ei kukaan muu ole tuollatavalla
noin vain
uskaltanut rakastaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti