13.4.2020

sulla oli aina uniset silmät ja on varmaan edelleen

ei tarvinnut puhua ja jos puhuttiin niin sanat kulki suoraan huulilta huulille 

äänitorvesta toiseen

vaikka sä et ehkä muista musta mitään

kun olit humalassa melkein kaksi kuukautta putkeen

ja mä kutsuin sitä rakkaudeksi

halusin kutsua

vaikka kyllä mä olen varma

että sun sormet muistaa edelleen mun hiusten takut 

ja just oikealla tavalla näykkivät hampaat

etkä ehkä tiedä sitä

et 10 tuntia ennen sun lentoa itkin vessan lattialla jo alkanutta kaipuuta

kun sä olit humalassa melkein kaksi kuukautta putkeen

ja mä kutsuin sitä rakkaudeksi

halusin kutsua

ja säkin kutsuit kerran

rommipäissäsi kuiskuttelit korvaan

että ei ole ihanampaa

ja niin oli hyvä

vaikka ei meidän tarvinnut puhua

eikä sun mielestä nykyäänkään

ja mä yritän niin etten itkis vessan lattialla 

tai olis humalassa

kun sanon että rakastan

3.4.2020

our bathroom floor looks funny from this angle

and i havent been here in a while

its taken me seven months

a week

and two days

to get back

i forgot what it feels like

although I’ve seen other bathroom floors too

gotten to know them

told them my secrets

but none of them break my heart like this one does

(legs up if you feel dizzy)

remember the bathroom floor from this angle

store the image deep in your brain

know, that you don’t want to end up here again

30.3.2020

sitä se oli aina. lämpimät sormepäät reidellä, tukassa, kädessä. auringonlaskuilla oli jotain merkitystä. niistä tuli mieleen koti, muttei sitten kuitenkaan. varpaat tuntui aina kylmältä, paitsi silloin kun ne upotti lämpimään rantahiekkaan. eikä millään muulla ollut mitään väliä, kuin sillä että ollaan tässä ja nyt. suudellaan olkapäitä, poskipäitä, päitä. enkä voinutkaan kuvitella mitään sen parempaa, kuin unensekaisia hengityksiä ja hiuksia liimautuneena toisen selkään. hiki ei tuntunut samalta. potkin housut jalasta ja juoksin veteen. koko maailma on avoin. minulle, meille, kelle vaan. 

sitä se oli aina. katseella haukottiin henkeä, muttei saanut päästää ääntä. kun maailma oli niin hiljaa, että vain aallokko sai hengittää. vatsassa pyöri vesiputouksia, eikä perhosia päästetty ulos kuukausiin. sormilla silittää ja tarrautuu ja sitten sitä toivoo ettei koskaan päästäisikään irti. kauniita aivoja jää kaipaamaan. sormenpäät voi vielä tuntea käsissä, ja veden alla ne muuttuivat painottomiksi. kaikella tällä on jotain merkitystä, joten onneksi koko maailma on avoin. minulle, meille, kelle vaan.