ikkunalasia pitkin valui kosteaa
poskia pitkin myös
seisoin ilman pikkuhousuja keittiössä
pöytä märkänä tiskauksesta
kuuntelin ropinaa
liesituulettimen lamppu palanut puhki
kellertävän kattolampun valossa likaiset astiat näyttivät puhtailta
mustikkatahroja lukuunottamatta
ei ole pitkään aikaan naurattanut
sellaista viatonta sydämellistä naurua
on ollut yksinäistä
pakkaskeleilläkin poskia pitkin kosteaa
läpi talven
kahvikuppeja pöydällä neljä
ja vaikka öisin vieressä nukkuukin rakkain
sitä silti kaipaa ystävää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti