tammikuisen iltapäiväauringon säteistä muodostuu aaltoja vastapäisen talon seinille
ikkunoiden takana juodaan kahvia
tai ehkä rakastellaan
kengänpohjien alla narskuu lumi, sekä tietämättömyys paremmasta
huonommastakaan
ei enää koskaan loskaisia räntäsateita
tai sitä ääntä, jonka sydän päästää pudottuaan heikoista käsistä lattialle
sekin narskuu kenkien alla
jos tarpeeksi kovaa talloo
puiden oksien päälle on kertynyt pieniä lumikinoksia
niitä, joista tunnistaa että nyt on talvi
iltapäiväauringon säteiden kääntöpuolella on iho,
jonka alle ei uskalla päästää
mieli, joka hyppää puolelta toiselle,
eikä tahdo jäädä kiinni
väittää lupaavansa että minä riitän
tai että kun kädellä tarraa toisesta kiinni ei voi siltikään ymmärtää kaikkea
aurinkoisia iltapäiviä kaipaankin
niitä
joissa katsotaan suoraan silmiin
ojennetaan
että tässä minä nyt olen
ja sen jälkeen juodaan kahvia
tai ehkä rakastellaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti