yhtäkkiä muistuu mieleen ne kaikki
kun pahaa oloa pakoiltiin
piilouduin pullon puoliväliin
laskin kyyneleitä kaksin käsin
kymmenellä sormella
tyynyliinoihin jotka eivät olleet minun
tanssiaskelia koreasti
eikä peiliin ollut katsomista
ja sitten onkin se mitä nykyään
kymmenen eri naurua
joista jokaista rakastat sinä
tanssiaskelia koreasti edelleen
hyvää oloa korvien välissä
en pura enää tunteita pullonsuulle
en oo hetkeen harrastanut tätä.
iltahämärällä ja korvissa pauhaa joku mistä tulee mieleen joku muu.
ja ne kerrat kun yödösässä itkettiin humalaa ja sydämiä.
samojen lamppujen alla oltiin jo joulukuussa, kun lumi ei ollut vielä jäänyt maahan, ja pikkuhiprakassa hymisteltiin samoja tunnetiloja kuin edelleen.
ei enää itkuja iltahämärällä.
auringonlaskun valaiseman portaikon alimpien askelmien vieressä kasvoi pieniä metsämansikoita heinäkuun alussa
vastarannalta tuuli toi mukanaan sudenkorentoja ja pieniä lehtiä rantaan saunan eteen
varovasti astuen pulikoitiin lämpimässä järvivedessä kesän hikiä pois
”vastarakastuneita” ajattelin
aina tammikuusta lähtien
ja suudelmissa maistui oluen lisäksi odotus tulevasta
saunan kuistilta näkyi koko kesäkuun ujosti lämmenneen järven ääriviivat
sen samea vesi valui korvien takaa aina varpaanväleihin saakka
kun istuttiin ihailemassa mustikkapensaiden piirittämää metsämaastoa
syksyllä tullaan ne poimimaan
niin oltiin päätetty jo helmikuussa
ja sinusta en hevillä päästä irti
kun suudelmissasi maistuu tulevaisuuden lisäksi heinäkuiset portaikon vieressä kasvavat metsämansikat
kesä ilmestyi nopeasti helsingin kerrostaloasuntojen ikkunoille
talojen edustoilla aamuröökejä ja kukkia
mä olen upottanut varpaat veteen
ja merivesi on jo lämmintä
selässä hennot rusketusrajat
hymy herkässä
nappaan kimpun mukaan kotimatkalla
mä pysäytän ajan jos pystyn
jäädään tähän
vieressä nukkuu joku
jonka jalkakarvat hohkaa kultaisina auringonlaskun aikaan
jonka niska on hellästi palanut
itikanpuremia molemmilla
mä laitan sen kimpun veteen
upotan varpaita edelleen
vaikkei sää sallisikaan
