minun kropassa on kohtia joille kukaan ei ole koskaan taputtanut
niitä
joita ei kevätauringossa uskalla näyttää
joille sinä annat aplodit
ja minä nauran
nauran sitä iki-ihanaa rakastumista
joka solisee verisuonia pitkin kuin lumi sulaessaan purojen pohjalla
nauran sitä käsittämätöntä uskallusta
sinun uhmatessasi kaikkia sääntöjäni
vaikkei näin lähelle ole kukaan muu päässytkään
ja sinä silität myötäkarvaan
kuiskuttelet korvaan iloa
kuin pikkulinnut aamun sarastaessa
ikuista kevättä
ja kesää
vaikkei niitä meihin tarvitukaan
vaan katulamput ja lumisade
jotka molemmat kiilsivät kauniisti
kun katsoin maailmaa sinun silmiesi heijastuksista
joten sinun antaessasi aplodit
uhmatessasi kaikkia sääntöjäni
kuiskutellessa iloa
uskallan vihdoin
seistä kevätauringossa
